Uusi opettaja puhu taas suht huonoa enkkua. Sain vaihdettua pari sanaa myös sellaisten oppilaiden kanssa joiden kanssa en ole puhunut. Jos sitä puhuu heille niin heidän on vastattava, mutta itse he eivät tule puhumaan jostain syystä. Ehkä se huono kielitaito vaan pelottaa. Selvisi myös, että jotkut oppilaat eivät puhu enkkua sen takia koska eivät ole sitä ikinä opiskelleet. Lukiossa oppii vaan alkeet, mutta muuten ei ollenkaan. Kampaamokoulussa sitä ei opiskella ollenkaan.
Kun asiakkaita ei ollut leikkailtiin ja harjoiteltiin muiden opiskelijoiden päähän leikkaamista tai vesipermistä. Huomenna on kuulema kiireinen päivä. Taitaa mummot tulla perjantaitansseja varten laittamaan tukkaansa kuosiin. Taisi olla joku 20 rullakampausta yhdelle päivälle. Jos en muuta tällä reissulla opi niin ainakin rullaamaan mummojen tukkaa! :D Huomennakin päivä on sen 9-18.
Yritin ympäri päivää tutkia käytettäviä tuotteita, joissa merkkinä käytetään Wellaa. Ainoa vaan että kaikki tekstit oli hollanniksi, ranskaksi, saksaksi ja italiaksi. Pari sanaa saksaa tiedän, mutta taitaa tuotetietäminen jäädä vähemmälle. Taukoja pidettiin taas jokaisen pikkuryhmän olemassaolo aikana. Mulla oli yks 15 minuutin tauko ja yks puolen tunnin tauko, jossa kävin ostamassa lähi ostoskeskuksesta hedelmäsalaattia ja juotavaa. Eilen ostin tästä lähikaupasta vaikka mitä kaikkia keksejä, patukoita, vohveleita, leipiä evääksi. Päätin siis testata näiden paikallisten tapaa syödä tauoilla. Ruoka täällä on halvempaa kun Suomessa. Ostin ison valmissalaatin missä oli vuohenjuustoa, pähkinöitä, babypinaattia, makaroonia, omenaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja, salaatti maksoi 3 euroa. Perus pieni cola pullo maksaa 1,10. Melkein kaikki keksi- ja patukkapaketit maksoivat 1-2 euroa. Valmiit pienet hedelmäsalaatit oli 2-3 euroa.
Työpäivän jälkeen päätin lähteä ajelemaan bussilla. Töistä meni suora bussi kaupunkiin, ja istuin kyydissä yli puoli tuntia vain katsellen maisemia. Tykkään näistä taloista täällä. Asuinalueet on tiuhaan rakennettuja pari kerroksisia rivitaloja joissa kaikkien etupihalla kasvaa pienä puita, kirsikkapuita ja kaikki pensaat on trimmattu neliskanttisiksi. Kaikkialla on tosi siistiä eikä missään ole roskia tai epäsiistiä. Bussiajelulla näin jopa pari kanaalia, joiden näkeminen on jäänyt vähäiselle. Kaupungissa kävin parissa kaupassa ja syömässä. Sitten ajelin bussilla takasin kotiin ja kello olikin melkein puoli yheksän. Kohta sitä pitää taas nukkua. Näin ne päivät menee nopsaa.
Nyt oon kirjotellu oikeestaan joka päivä, mut joka päivä tullu niin paljon uutta tietoa nii oon aatellu et mielummi kirjotan asiat puhtaaks ku unohan. Tapahtuu liikaa asioita pienessä ajassa ja väsyn niin nopeesti iltaan mennessä ja seuraavana päivänä unohtuukin kaikki. Tää vierasta kieltä puhuminen ja uuden oppiminen vie todella voimat. Ei mitään univaikeuksia täällä kyllä ole.
Tänään opin ilmeiden merkityksen. Asiakkaana oli eräs mummo, jonka tukan pesin ja toinen tyttö rullasi hänet. Mummeli istui kuivurissa mun vieressä, kun tein rullakampausta harjotus päälle, näin hänen tuijottavan minua ilmeettömästi melkein kokoajan. Hänen ilme ei värähtänyt mihinkään koko parin tunnin aikana. Kun mummelin tukka oli valmis ja hän nousi, hän sopersi jotakin hollanniksi vaikka tiesin minun puhuvan vain englantia. Ja joku sanoi hänelle, etten ymmärrä. Hänen ainoa huomio minulle oli, että olin jättänyt hiusneulan joilla rullat kiinnitetään, otsaan kiinni. Ja että otsa palaa jos istuu kuivurissa. Kyllä minä sen tiesin, mutta tein sen nukelle ja hänen oli pakko sanoa minulle jotakin negatiivista selkeästi. Mutta se ei ollutkaan asian pointti. Vaan hänen ilmeensä. Jos hän olisi jossakin vaiheessa hymyillyt tai ilme muuttunut en olisi ottanut asiaa pahalla. Joten tajusin kuinka tärkeää on olla ilmeikäs ja hymyillä, oli sitten asiakas tai asiakaspalvelutyössä. Minulle jäi hapan maku vain toisen olemuksesta, joka oli muuta kun ystävällinen. Joten nyt hymyssä suin nukkumaan.
Palailen taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti