Viimeiset päivät Bredassa ja fiilikset lopuksi

Keskiviikko-torstai välisenä yönä tulin takaisin Suomeen ja tuntuu hassulta kuukauden jälkeen olla kotona. Tänne on tullut melkein kesä sinä aikana, kun ollut poissa. Viimeiset työpäivät oli viime viikolla tiistaina ja torstaina, perjantaina menin Amsterdamiin ja siellä vietin viimeiset päivät. Viime keskiviikkona oli kuninkaanpäivä jolloin liike ei ollut auki. Kuninkaanpäivänä menin keskustaan pariskunnan kanssa kenen luona asuin. Sää oli huonoimpia kolmeenkymmeneen vuoteen tai jotain siihen vuodenaikaan, oli siis kylmä, tuuli ja välillä sateli. Muualla Hollannissa oli ollut vielä pahempi sää. Bredan keskuspuistossa ihmiset piti omia kirppispisteitä myyden vanhoja tavaroita ja vaatteita. Keskustassa oli koristeltu katuja oransseilla koristeilla ja ihmisillä oli päässä hassuja oransseja hattuja tai vaatteita. Sää kuulema lannisti ihmisiä olemaan ulkona ja pukeutumaan oranssiin, pariskunta sanoi. Kirkon aukiolla oli pari dj:tä soittamassa ja ihmiset joras kaljat kourassa. Illalla oli festari missä esiintyi Tiesto ja Hardwell. Molemmat ovat lähtöisin Bredasta. Myös keskiviikkona perheen rouva teki viimeisen aterian, joka syötiin yhdessä. Perjantai aamuna lähdin Amsterdamiin.

Viimeiset päivät Knippen enzossa oli vähän hiljaisempia ja suurimmaksi osaksi työpäivät oli kattelua,  mitä muut teki. Parissa asiakkaassa autoin ja taisi yksi kokonainen kokonaisuus, pesu ja föönaus olla mulla. Työkaverin hiukset leikkasin viimeisenä päivänä ja opin enemmän miesten hiustenleikkauksesta ja sain siihen vinkkejä. Vikana päivänä pyysin itsellenikin hiusten leikkausta, jonka työkaverini teki.

Viimeisestä työpaikasta jäi tosi kivat fiilikset. Työkaverit oli ihania ja mukavia. Puhuttiin paljon työkavereiden kesken ja asiakkaat puhuivat enemmän minulle, kuin muissa paikoissa.  Viimeisenä päivänä vein Fazerin sinisen konvehteja ja salmiakkia työpaikalle. Jokainen antoi kolme poskipusua lähtiessä. Vähän haikea fiilis jäi tottakai, aika meni niin nopeasti ja olisin voinut olla kyseisessä paikassa pidemmänkin aikaa.

No viimeisenä kysymyksenä varmaan kuuluu, mitä opin?

Tämän matkan aikana kehityin enemmän ihmisenä en parturikampaajana. Tarkoituksena varmaan olikin nähdä eri maan työkulttuuria eikä uurastaa, kuin vanha tekijä.

Enkun puhuminen kehittyi ja uskallusta tuli tietty enemmän. Aluksi oli tosi pelottavaa ja kynnys uskaltaa puhua. Näin jälkeenpäin luotan kykyihini puhua ja ymmärtää enemmän. Reissun jälkeen tiedän selviytyväni uusista haasteista ja uskallan lähteä tulevaisuudessa ilman äitiä reissuun. Tämä olikin siis eka kerta haha!

Opiskelijoilla on vaan vähän eri asema Hollannissa, kuin Suomessa. Opiskelijat eivät siis saa tehdä paljon mitään harjoittelupaikoissa ja heille ei ole omia opiskelijahintoja. (tai ainakaan työkaverini ei ole ikinä tälläisestä kuullut, asia voi siis olla toisin) Ainakaan Knippen enzossa näitä hintoja ei ole. Asiakkailla ei ole luottamusta opiskelijoita kohtaan samanlailla, kuin täällä. Moni asiakas oli kysynytkin, kuin pesin hiuksia työkavereilleni ja he tekivät lopun työn, että peseehän opiskelija vaan ja tekeehän työkaverini lopun työn. Vitalis collegen koulullakin on pulaa asiakkaista. Koulun omassa harjottelu paikassa Vip salonissa asiakkaita ei kiireksi asti ole paitsi perjantaisin. Ja 99 % heistä olikin vanhempia rouvia, jotka asuu samassa rakennuksessa. Vip salonissa opiskelijat tekevät kaikkea, mitä ovat siihen menessä koulussa oppineet. Opettajat tekivät myös asiakkaita.
Suurimmaksi osaksi siis lakaisin lattioita, siivoilin, tiskasin, autoin tarvittaessa, annoin kahvia ja pesin tukkaa. Neljästi leikkasin hiuksia, enemmän sain levitellä värejä päähän ja parit raidat.

 Asiakaspalvelutilanteessa ei niin suuria eroja ollut. Työntekijä-asiakas suhde on enemmän tuttavallisempi kuin virallisempi. Asiakkaan kanssa jutellaan paljon enemmän. Joka paikassa, missä olin kahvin tai teen antaminen on tärkeää ja kahvin kanssa annettiin aina se keksi. Hiuksia pestessä leikkaukseen tai föönaukseen käytettiin hartioilla vain pyyhettä. Kappa laitettiin päälle vasta aloittaessa leikkausta tai väriä. Pyyhkeitä käytettiin välillä kapan alla ja päällä suojaamasta väriltä. En sitten tiedä, eikö kapat olleet värin ja kosteuden kestäviä ollenkaan.

Monta kokemusta rikkaampana ja varmempana ihmisenä tuli reissulle nyt päätös. Ja tämä postaus jääkin viimeiseksi.

Jokainen kelle tulee tilaisuus lähteä ulkomaille vaihtoon, kannattaa ottaa tilaisuus vastaan, koska sitä ei välttämättä enää ikinä saata tulla. Mutta vinkkinä muille, lähtekää mielummin jonkun kanssa, kuin yksin, niin saa vapaa-ajasta vaihtoaikana enemmän irti. Tietty yksin matkustaminen kehittää enemmän, mutta vapaa-ajalla on kivempi olla jonkun kanssa kuin yksin ja on helpompi keksiä tekemistä. Juttuseuraa tulee kaipaamaan kipeästi kun on pitkän ajan itsensä kanssa.

Silti mahtava reissu takana ja uudet haasteet edessä!