Viimeiset päivät Bredassa ja fiilikset lopuksi

Keskiviikko-torstai välisenä yönä tulin takaisin Suomeen ja tuntuu hassulta kuukauden jälkeen olla kotona. Tänne on tullut melkein kesä sinä aikana, kun ollut poissa. Viimeiset työpäivät oli viime viikolla tiistaina ja torstaina, perjantaina menin Amsterdamiin ja siellä vietin viimeiset päivät. Viime keskiviikkona oli kuninkaanpäivä jolloin liike ei ollut auki. Kuninkaanpäivänä menin keskustaan pariskunnan kanssa kenen luona asuin. Sää oli huonoimpia kolmeenkymmeneen vuoteen tai jotain siihen vuodenaikaan, oli siis kylmä, tuuli ja välillä sateli. Muualla Hollannissa oli ollut vielä pahempi sää. Bredan keskuspuistossa ihmiset piti omia kirppispisteitä myyden vanhoja tavaroita ja vaatteita. Keskustassa oli koristeltu katuja oransseilla koristeilla ja ihmisillä oli päässä hassuja oransseja hattuja tai vaatteita. Sää kuulema lannisti ihmisiä olemaan ulkona ja pukeutumaan oranssiin, pariskunta sanoi. Kirkon aukiolla oli pari dj:tä soittamassa ja ihmiset joras kaljat kourassa. Illalla oli festari missä esiintyi Tiesto ja Hardwell. Molemmat ovat lähtöisin Bredasta. Myös keskiviikkona perheen rouva teki viimeisen aterian, joka syötiin yhdessä. Perjantai aamuna lähdin Amsterdamiin.

Viimeiset päivät Knippen enzossa oli vähän hiljaisempia ja suurimmaksi osaksi työpäivät oli kattelua,  mitä muut teki. Parissa asiakkaassa autoin ja taisi yksi kokonainen kokonaisuus, pesu ja föönaus olla mulla. Työkaverin hiukset leikkasin viimeisenä päivänä ja opin enemmän miesten hiustenleikkauksesta ja sain siihen vinkkejä. Vikana päivänä pyysin itsellenikin hiusten leikkausta, jonka työkaverini teki.

Viimeisestä työpaikasta jäi tosi kivat fiilikset. Työkaverit oli ihania ja mukavia. Puhuttiin paljon työkavereiden kesken ja asiakkaat puhuivat enemmän minulle, kuin muissa paikoissa.  Viimeisenä päivänä vein Fazerin sinisen konvehteja ja salmiakkia työpaikalle. Jokainen antoi kolme poskipusua lähtiessä. Vähän haikea fiilis jäi tottakai, aika meni niin nopeasti ja olisin voinut olla kyseisessä paikassa pidemmänkin aikaa.

No viimeisenä kysymyksenä varmaan kuuluu, mitä opin?

Tämän matkan aikana kehityin enemmän ihmisenä en parturikampaajana. Tarkoituksena varmaan olikin nähdä eri maan työkulttuuria eikä uurastaa, kuin vanha tekijä.

Enkun puhuminen kehittyi ja uskallusta tuli tietty enemmän. Aluksi oli tosi pelottavaa ja kynnys uskaltaa puhua. Näin jälkeenpäin luotan kykyihini puhua ja ymmärtää enemmän. Reissun jälkeen tiedän selviytyväni uusista haasteista ja uskallan lähteä tulevaisuudessa ilman äitiä reissuun. Tämä olikin siis eka kerta haha!

Opiskelijoilla on vaan vähän eri asema Hollannissa, kuin Suomessa. Opiskelijat eivät siis saa tehdä paljon mitään harjoittelupaikoissa ja heille ei ole omia opiskelijahintoja. (tai ainakaan työkaverini ei ole ikinä tälläisestä kuullut, asia voi siis olla toisin) Ainakaan Knippen enzossa näitä hintoja ei ole. Asiakkailla ei ole luottamusta opiskelijoita kohtaan samanlailla, kuin täällä. Moni asiakas oli kysynytkin, kuin pesin hiuksia työkavereilleni ja he tekivät lopun työn, että peseehän opiskelija vaan ja tekeehän työkaverini lopun työn. Vitalis collegen koulullakin on pulaa asiakkaista. Koulun omassa harjottelu paikassa Vip salonissa asiakkaita ei kiireksi asti ole paitsi perjantaisin. Ja 99 % heistä olikin vanhempia rouvia, jotka asuu samassa rakennuksessa. Vip salonissa opiskelijat tekevät kaikkea, mitä ovat siihen menessä koulussa oppineet. Opettajat tekivät myös asiakkaita.
Suurimmaksi osaksi siis lakaisin lattioita, siivoilin, tiskasin, autoin tarvittaessa, annoin kahvia ja pesin tukkaa. Neljästi leikkasin hiuksia, enemmän sain levitellä värejä päähän ja parit raidat.

 Asiakaspalvelutilanteessa ei niin suuria eroja ollut. Työntekijä-asiakas suhde on enemmän tuttavallisempi kuin virallisempi. Asiakkaan kanssa jutellaan paljon enemmän. Joka paikassa, missä olin kahvin tai teen antaminen on tärkeää ja kahvin kanssa annettiin aina se keksi. Hiuksia pestessä leikkaukseen tai föönaukseen käytettiin hartioilla vain pyyhettä. Kappa laitettiin päälle vasta aloittaessa leikkausta tai väriä. Pyyhkeitä käytettiin välillä kapan alla ja päällä suojaamasta väriltä. En sitten tiedä, eikö kapat olleet värin ja kosteuden kestäviä ollenkaan.

Monta kokemusta rikkaampana ja varmempana ihmisenä tuli reissulle nyt päätös. Ja tämä postaus jääkin viimeiseksi.

Jokainen kelle tulee tilaisuus lähteä ulkomaille vaihtoon, kannattaa ottaa tilaisuus vastaan, koska sitä ei välttämättä enää ikinä saata tulla. Mutta vinkkinä muille, lähtekää mielummin jonkun kanssa, kuin yksin, niin saa vapaa-ajasta vaihtoaikana enemmän irti. Tietty yksin matkustaminen kehittää enemmän, mutta vapaa-ajalla on kivempi olla jonkun kanssa kuin yksin ja on helpompi keksiä tekemistä. Juttuseuraa tulee kaipaamaan kipeästi kun on pitkän ajan itsensä kanssa.

Silti mahtava reissu takana ja uudet haasteet edessä!

Knippen Enzo

Viimesiä viedään tällä reissulla. Hurjalta tuntuu, että viimeinen viikko menossa ja kaks työpäivää enää jäljellä. Aloitin torstaina ihan uudessa paikassa nimeltä Knippen Enzo, missä olin torstain ja eilen perjantaina ja vietän nää viimeiset päivät ensiviikolla tiistain ja torstain. Kyseinen paikka ei ole auki siis ollenkaan sunnuntaina eikä maanantaina, keskiviikkona puolestaan kuninkaapäivä jolloin koko maa juhlii. Kuuli myös että suurinosa kampaamoista täällä ei ole auki maanantaisin.

Paikkana tää viimeinen on ollut suosikki ja viihdyn parhaiten, ilmapiirinä kotoisa ja mieleinen. Työntekijät puhuu kaikki hyvin enkkua ja on tosi kiinnostunu mun olemisesta siellä. Ekaa kertaa jopa asiakkaat puhuu mulle enemmän ja saa keskustelua enemmän aikaan, joka tuntuu tosi kivalle. Paikka on isoin näistä, missä olen ollut. Puolet erikseen miehille ja naisille. Eli kun astuu ovesta sisään on edessä parturipuoli ja takana kampaamon puoli. Kolme parturituolia ja viisi kampaamotuolia. Pesupaikkoja kolme. Tuotesarjana Schwarzkopf ja pari muuta miesten muotoilutuotetta. Miespuolisia asiakkaita siis on tosi paljon, sanoisin enemmän kuin naisia. Työntekijöinä pari naista ja pari miestä, naiset tekee oikeastaan naisia ja miehet miehiä. Aukioloajat oli tiistaista torstaihin 8.30- 18.00, perjantain 8.30-20.00, lauantaina 8-15.00.
tästä linkki paikan nettisivuille:  http://www.knippenenzo.nl/breda.html#Home

Ekana päivänä pääsin tutustumaan työntekoon jo ekan tunnin aikana. Tukkaa pessyt, värjännyt, tehnyt raitoja, pitäny yleistä siisteyttä yllä. Torstai oli hieman hiljasempi päivä ja perjantai sitten kiireisempi, asiakkaita oli kokoajan. Perjantaina pääsin opettamaan mun luokalla täällä ollutta tyttöä tekemään pari kampausta ja aika meni iha liian nopsaa ja sitten olikin aika mennä kotiin.

Kuulin myös, että täällä on hieman erilaisempi työkulttuuri opiskelijoita kohtaan alalla. Kysyin kolleegaltani onko heillä ollenkaan opiskelijahintoja, joka mielestäni kuuluu jokaisen kampaamon perushinnastoon jos siellä on harjoittelija, ja hän vastasi ettei ole, eikä ole törmännyt opiskelijahintoihin uransa aikana (ollut alalla 15 vuotta). Ihmisillä täällä on siis suurempi kynnys mennä opiskelijalle, kun Suomessa. Kuten aikasemminkin sanonu, koulussakin pulaa asiakkaita, ja mielestäni meillä koulussa ei ole samaa ongelmaa. Vaan halukkaita on paljon ja hinnat ovat alhaisia opiskelijahintoja.

Myös kampaajan iällä on enemmän merkitystä täällä. Keskustelin tämän samaisen kolleegani kanssa ja hän sanoi valmistuneensa ennen kuin oli 18-vuotias, silloin moni paikka oli halukas ottamaan hänet töihin. Pari vuotta tämän jälkeen, vähän yli kakskymppisenä alkoi paikat vähenemään ja hänelle oltiin vastattu hänen olevan aivan liian vanha. Näin kohta 21-vuotiaana sanoin hänelle, että taidan minäkin olla liian vanha tähän maahan työskentelemään. Kaikki kelle sanonut täällä, että luokallani Suomessa on 19 vuotiaasta 50 vuotiaaseen opiskelijoita, on ollut reaktiot järkyttyneitä. Kaikki olemme samalla tavalla opiskelijoita, mutta aikuisia ja monella on monta uraa tai ammattia jo takana, mutta haluavat jotakin uutta.  Multa monesti kysytään miks tulin yksin ja miksei kukaan haluis lähtee vaihtoon ja vastaan, että suurimalla osalla luokaltani on lapsia ja perhe eivätkä voi noin vain lähteä, ja minä olenkin nuorimmasta päästä ilman suurempia velvollisuuksia.

Hintaluokka paikassa oli noin keskiluokkaa:
pesu + föönikampaus 20 €
leikkaus 21,65 €
leikkaus + muotoilutuote 23,40 €
pesu + leikkaus + muotoilutuote 24,90 €
väri + leikkaus (lyhyet hiukset) 74 €

yli 66 vuotialle hinta halvempi

Torstain ja perjantain aikana eniten tuli 1. miesten leikkauksia 2. naisten leikkauksia 3. naisten pesu ja föönaus 4. värjäys ja leikkaus
Ainakin yksi parran muotoilu ja veitsiajo.

Antwerp & Rotterdam

Vietin tässä pidennetyn viikonlopun ja kävin kahessakin uudessa ja isossa kaupungissa. Antwerpissa lauantaina ja Rotterdamissa maanantaina. Sunnuntaina pyhitin päivän levolle, herkuille, leffoille ja rentoutumiselle. Ja päätin koota yhen postauksen kokonaan näille, että olisi välillä jotain muutakin luettavaa. 

Antwerp on Belgiassa, mutta tässä aika lähellä kun Belgian rajaa ollaan niin pitkä matka sinne ei ole, joku 50 km. Kahdella eri junalla matkustelin ja oiskohan menny yhteensä joku tunti. Perhe täällä oli sanonu mulle moneen otteeseen et Antwerp tunnetaan muodin kaupunkina ja sen huomas kaupungilla. Kiertelen vaan sellasissa kaupoissa, mitä ei suomesta löydy. Kaikki liikkeet oli ihan valtavan isoja, joten valikoimat oli superlaajat! Löytyi halpavaateketjua, löytyi luksusliikettä ja vaikka mitä. Ostin mekon, t-paidan ja kirjan leteistä. Sää oli vähän huono niin en kauemmas kaupoista viittiny lähtee kävelemään joka harmittaa nyt vähän, koska en nähnyt keskiaikasta kaupunkia ollenkaan. Ja näistä mun kuvista näkyy kuinka oon kuvannu oikeestaan vaan rakennuksia, ja kaikkea "hienoa" mun mielestä. Mitään ongelmia ei tän matkan aikana ollut ollenkaan, vaikka vähän jännitinkin, kun toiseen maahan menee.

Se mitä erilaista huomasin oli omat vartiat jokaisessa kaupassa ovella vahtimassa ja myös juna-asemalla oli sotilaan näköisiä miehiä vartioimassa metrin pituset aseet käsissään ja se sai vähän varuilleen ja hämmentymään. Luulen, että Pariisin ja Brysselin jälkeen kaikkea turvallisuutta on tiukennettu. 

Antwerp

Nää kaks edellistä kuva oli kauppakeskuksen kattoa

Takasin lähtiessä Antwerpista Roosendaaliin ja sieltä Bredaan, oli eka juna aika arveluttavan näkönen. Ja huomasin, että moni muukin näistä junista oli. Junien kyljet oli täynnä grafiitteja ja ihan jäätävän naarmusia. Joka kerta kun juna pysähtyi ja lähti takaisin matkaan, oli sellanen fiilis, että tänne sitä jonnekkin Belgian peräkylille jäätiin. Hirvee kilinä ja kolina ja jarrut kirskui.  Käytävän toisella puolella istu ruotsalainen nuori pariskunta ja se nainen vaan kiros siinä vieressä sitä junaa, (pysähty muuten jokasella pysäkillä, ja harvemmi kukaan kyytiin tuli) kun mä vieressä nauroin pääni sisällä, että tajusin ne pahat sanat oikeestaan mitä sano.

Ja tottakai oli pakko maistaa näitä vohveleita, nyt kun niiden kotimaassa oli.

Rotterdam

Maanantaina oli vuorossa Rotterdam. Junalla taas köröttelin puolisen tuntia. Tää alimmainen kuva on näkymä kun astuu ulos asemalta. En tiiä mikä siinä on, mutta ite tykkään ja innostun jotenkin näistä mahtavista pilvenpiirtäjistä. Voiha se olla, että kun ei ole ikinä nähny mitää  vastaavaa, on sitte iha fiiliksissä näistä!!

Tuli käveltyä aika mielettömästi. Eka siinä menin asemalta kauppojen ohi joita vilkasin vaan nopeesti, koska aattelin, että kun oon kävelly tarpeeks tuun kattoo ne uusiks. Loppujenlopuks en kerinnykkään kunnolla, koska täällä alkaa menee normisti liikkeet kiinni viiden kuuden aikaan. Ruokakaupat vähä myöhempää auki. Sitte lähinki ihan vaiston varassa merta kohti, mutta olinki lähteny päinvastaseen suuntaan ja sitte kartan kanssa turistina yritin löytää missä oon ja neuvottiinki lähtee ihan toiseen suuntaan! Lopulta löysinki nää sillat ja hulppeet talot. Toisen sillan päässä sitte oottiki nää kuutiotalot ja kauppahalli. Jos oisin siis aluks lähteny sieltä kaupoilta pikkase matkaa toiseen suuntaan olisin  löytäny nää heti! Tulipaha nähtyä enemmän!

Nää kuuluisat kuutiotalot myös nähty ja takana näkyy kynän muotonen talo. Wautsi vau sanon mä! En voi kyllä tajuta miten kukaan voi tollasessa asua..

Kaks yllä olevaa kuvaa on kauppahallista. Tää kyseinen rakennus on kuulema vasta pari vuotta vanha ja turistit tykkää ihmetellä. Minä plus monta sataa muuta aasialaista turistia siellä pyörittiin. Kauppahallissa oli monta kerrosta, mutta ite kävin vaa tässä katutasossa. Löyty vaikka mitä, moneen makuun ruokapaikkoja, jäätelöä, erilaisia makeita jälkkäreitä, kukkia, Jamie Oliverin rafla, juustoa, kalaa, lihaa, aasialainen ruokamarketti jne.. Ja jos en iha väärässä oo niin käsitin, että ihmisiä asuu tossa rakennuksessa, tai siltä ainakin näytti. Parvekkeita oli ulospäin ainakin tosi paljon ja voi olla et noi pikku ikkunat on asuntojen ikkunoita. Voi olla hauska katella "ulos" ku näkee kauppahallin menoa joka päivä! Arkkitehtuuri ihan mahtavaa! Tän postauksen jälkeen vois luulla mun olevan joku arkkitehtuuriopiskelija, haha!

Eilen tuli ekaa kertaa maistettua myös perinteistä hollantilaista herkkua, eli ranskiksia ja majoneesia. Siis huhhuh, sanoin vielä että isommat otan, mutta puolet ehkä söin. Kieltämättä alkaa pikkuhiljaa ällöttämään nää ruuat, kun ei mistään terveellisemmästä päästä ole. 

Aika mahtavaa olla käydä muissa paikoissa tän reissun aikana ja nähä vaikka mitä! Hassua, että täällä nää välimatkat on niin paljon pienempiä ja tunnissa oot jo ulkona maasta. Ja vielä päiviä edessä millon kerkii taas tutustumaan uusiin paikkoihin.

Tänään oli myös mun eka ja vika päivä Paul´s hairsupport nimisessä liikkeessä. Työt alko 8.15 mutta siinä melkeen tunnin oottelin yhtä työntekijää töihin. Hän opasti minulle vähän missä mikäkin on ja toimii. Toimin tämän ainoan päiväni hiustenpesijänä, lattioiden lakaisijana ja kahvikoneen käyttäjänä. Lopuks kun alko homma loppua ja paikan omistaja lähti kotiin, sain keksiä harjotuspäälle jotakin uutta ulkomuotoa. Pääsin kotiin vähän aikasemmin, kun alko hommat loppua, vähä ennen neljää. Aamupäivä oli aikamoista hulinaa. Asiakkaita oli pari per tekijä ja asiakkaita tehtiin vähän ristiin. Joku levitti värin ja toine leikkas ja sitte joku föönas. Asiakkaista ei pulaa näyttäny olevan. Puhelin soi melkein kokoajan. Tässä liikkeessä oli myös tapa, että melkein joka asiakkaalla oli jonkun näkönen leimakortti, johon laitettiin leima aina palvelun yhteydessä ja kymmenennellä leimalla sai valita itelleen tuotteen kotiin ilmasiks. Aika kiva tapa mun mielestä!

Huomenna meen koululle hoitaa paperiasioita, torstaina ja perjantaina sitte uudessa paikassa, missä vietän myös ens viikolla tiistain ja torstain. Ens viikon keskiviikkona 27.4 on kuninkaanpäivä jollon koko Hollanti juhlii ja pukeutuu oranssiin. Ja sillon  tais alkaa myös tää kahen viikon loma täällä. Alkaa olla jo viimeset hetket käsillä, lähden ensi perjantaina sitten täältä Bredasta pois Amsterdamiin viimeisiksi päiviksi viettämään pikkulomaa ja 4. toukokuuta takasin Suomeen! Aika menee ihan liian nopsaa!

viimeinen päivä Vip salonissa

Eilen oli viimeinen päivä Vip salonissa. Ja nyt vietän pitkää viikonloppua nukkuen ja rentoutuen. Ehkä lähden käymään Rotterdamissa jos ei sada vettä!
Tiistaina alkaa työt taas ja ihan uudessa paikassa. Tiistain vietän paikassa nimeltä Pauls hairsupport, keskiviikosta perjantaihin olen paikassa nimeltä Knippen Enzo, jossa olen myös viimeisellä viikolla kaksi päivää. Pääsen siis oikeisiin kampaamoihin katsomaan meininkiä, jota innolla odotan. Päivät tulee olemaan tosi pitkiä, ja siksi toivonkin, että pääsisi myös jotakin tekemään.

Viimeiset päivät Vip salonissa oli hiljaista. Oli kiva päästä puhumaan enemmän joillekkin tytöille. On vain harmi, että näin jokaista tyttöä kerran tai pari niin ei kerennyt tutustumaan kunnolla. Myös viimeisellä viikolla pääsin leikkaamaan kahdesti, josta pidin tosi paljon. Leikkauksia en muutenkaan ole tehnyt niin paljon, että varmuutta olisi, mutta jopa näiden kahden leikkauksen jälkeen on itseluottamus suurempi. :) Leikkaus asiakkaita oli enemmän tällä viikolla kuin edellisellä. Myös opettajien hiuksia värjättiin tällä viikolla, jossa sain  olla osallisena.

Eilen opin myös ihan uuden tavan käyttää hopeashampoota. Opettaja sanoi tämän olevan tosi hollantilaista. Hiuksia ensin sävytettiin värillä kylmemmäksi ennen hopeashampoota. Hiukset kuivattiin sävytyksen jälkeen föönillä kuivaksi, ja kuivaan tukkaan levitettiin siveltimellä hopeashampoo niin, että sävytettävä osa oli tumman liila. (shampoota meni siis aika paljon tällä tavalla) Asiakas laitettiin istumaan lämpösäteilijään/kuivuriin puoleksi tunniksi, tämä hopeashampoo päässä ja sitten pestiin pois. Opettaja, jolla oli itsellään myös kylmän platinan vaalea tukka, sanoi käyttävänsä ison tuubin hopeashampoota kuukaudessa ja pitäen sitä päässä jopa tunnin kuivassa tukassa. Hänen hiuksensa oli kyllä todella kylmän vaalean harmahtavan väriset. Musta vaan tuntuu että omaan tukkaan hopeashampoon pitäminen saa hiukset tosi takkuun ennen hoitoainetta, niin mitä tapahtuu kun sen laittaa kuivaan tukkaan ja antaa olla kauemmin? Onko tukka yhtä rastaa sen jälkeen? Omaan tukkaan siveltimellä laitto voi olla hankalaa..

Olin eilen itsekkin harjoituspäänä, ja näin ihan uuden tyylin kaksoisrullaukselle, joka mulla on päässä.

Eilen myös tein tälläsen harjottelu/pika/lettinutturakampauksen yhelle opiskelijalle.

fiiliksii tänään

Muokkasin blogissa olevia yläpalkkeja lisää, joten sieltä löytyy taas enemmän tietoa, jossei jaksa jokaista päivitystä lukea erikseen.

Eilen ja tänään jatku taas työ Vip salonissa. Nää viikon alut kuulema yleesä vähä hiljasii. Eile oli kyllä enemmä asiakkaita ku tänään. Ysiltä kun paikka aukes, sain ekan kerra leikata tukkaa ja se oliki sit ainoo mitä koko päivänä tein. Tän asiakkaan jälkeen ei tullu ketään varmaan 3 tuntiin ja siinä sitte peukaloita pyöriteltiin, kuulumisia vaihettiin, föönailtiin ja pestiin toisten tukkaa ajankuluks. Eilen oli vähän sama homma.

Tapasin vihdoin mun yhteyshenkilön täältä ja saatiin vähän juteltua asioista. Nyt oon enemmän perillä asioista, eikä tarttee stressata tulevia päiviä. Kaks päivää enää Vip salonissa ja sitten perjantaina alkaa jo viikonloppu mulla. Ens viikolla meen varmaan pariin eri liikkeeseen kattomaan meininkiä siellä ja toivon mukaan pääsen jotakin tekemään. Mua jo kyllä varoiteltiin, etten välttämättä pääse tekemään kunnolla asiakkaita, koska oon vaa pari päivää paikoissa ja tutustumassa random suomalaisopiskelijana. Ens viikolla sen sitte näkee. On silti kivempaa ja mielenkiintosempaa nähä oikeeta parturi-kampaamo työtä täällä, kun mummojen tukan laittoa joka päivä.

Pääsin kotiin  jo puol yks enkä valita ollenkaan. Ollu joka päivä sen koko aukioloajan paikalla, sitte onki ollu nii puhki ettei muuta jaksakkaa. Menin sitten tappamaan aikaa kaupungille ja nauttimaan auringosta. Tänään oli taas ihan kiva ilma, yli 15 helposti ja aurinko välillä pilkisti. Eilen oli varmaan lähemmäs 20, mutta se jäi välistä 9 h työpäivän  takia.

Tässä kuvaa hinnastosta. 

Hiusten leikkaus 12 €,

pesu+rullakampaus 9,5 €

pesu+leikkaus+föönaus 19,50 €

Paikka auki 9-18 joka arkipäivä.

Vauhdikas perjantai

Tänään perjantaina riitti vilskettä Vip salonissa. Päivä mulla alkoi ysiltä ja loppui kuudelta. Joten ihan sika pitkä päivä, ja kaiken lisäks ihan super kiire. Aamulla ku laskin nii meitä oli 12 oppilasta ja kaks opettajaa, sillon oli ehkä 2-4 asiakasta kerrallaan. Päivällä ja iltapäivällä kun työntekijät oli vähentyneet, niin asiakkaat lisääntyivät. 99% heistä oli mummoja. Kaiken kaikkiaan eniten oli 7 asiakasta ja kunnollisia peilipaikkoja oli se 4 joten käytävästä haettiin lisää tuoleja mihin asiakkaat laitettiin istumaan. Välillä piti ootella, että tekijä saa valmiiksi edellisen asiakkaan jne. Tehtiin montaa asiakasta samaan aikaan. Ja opettajat tekivät samallalailla asiakkaita kuten oppilaatkin.

Aamusta rullailin taas rullia harjoituspäähän ja sen jälkeen jouduinkin kunnon töihin. Levitin värejä päähän, tein folioraitoja parit ja yhtä väriä jouduttiin sitten korjaamaan jälkeenpäin. Viimeisenä rullasin rullatuolissa istuvalle mummolle rullat.

Tämän päivän aikana minulla oli vain kaksi noin 15 minuutin taukoa. Asiakkaita oli ihan liiakseen ja tekijöitä liian vähän tai tekijät värjäili omia hiuksiaan, vaikka heitä olisi tarvittu muissa hommissa, joka on musta epäreilua. Ehkä sellaisena päivänä voi omia hiuksia laittaa kun  on hiljasempaa tai asiakkaita ei ole.

Päivällä mietin, että voisi mennä taas kaupungin kautta kotiin ja syödä jotain ulkona viikonlopun kunniaksi. Mutta loppupäivästä jalat oli toista mieltä ja tulin kaupan kautta kotiin. Lohdutukseksi ostin suklaata ja cokista, joilla kiitän itseäni tästä hullusta päivästä.

Tänään Vip salonissa oli uudet opettajat minulle, ja he olivat tosi mukavia. Vaikka eivät taas niin hyvin puhuneetkaan enkkua mutta paremmin kun jotkut.  Nuorempi opettaja kyseli usein onko mulla kaikki ok, kyseli suomesta ja koulusta siellä ja suositteli mennä Bredaa ja jopa yöelämää. Hän kertoi myös, ettei usko oppilaiden pitävän häntä opettajana. Hänen tyylinsä oppilaita kohtaan oli kaverillinen ja hän kertoi haluavansa oppilaiden nauttivan olostaan töissä, jotta oppivat enemmän. Mutta oppilaista loisti eritavalla, kuinka he pitivät kyseisestä opettajasta.

Nyt alkoi viikonloppu ja olen todellakin sen tarpeessa. Nukun yöt pidemmillä unilla ja syön hyvin. Ehkä teen jotain tai menen jonnekkin. Nyt ajattelin nauttia vain suklaasta ja etsiä ohjelmia netistä mitä voisi katsoa. Käytän yleensä ruutua, katsomoa ja foxplaytä, mutta huomasin että suurinosa ohjelmista ei näy ulkomailla. Jos jollakin on vinkkejä, mitä katsoa PLIIS kertokaa. Ilmaisia kiitos.

Vip salon

Tänään oli mun eka päivä Vitalis collegen Vip salonissa. Eli se on sellane kampaamo mis ton Vitalis collegen oppilaat käy harjottelemassa koulun ohella. Tää kyseinen luokka kenen kaa oon ollu tän viikon käy siellä joka torstai tai perjantai. Kampaamo on vanhainkodissa sisällä ja on tosi pieni, paikkoja siellä on vaa 4 ja henkilökuntaa/opiskelijoita on joku 5 tai yli pienessä tilassa.

Tänään oli asiakkaita joku 5-6 ja neljä niistä oli mummeleita, jotka tuli rullakampaukseen. Parin mummon päät pesin ja sitten ojentelin rullia oppilaille, jotka niitä teki. Loppupäivästä rullailin paristi harjotuspäähän ja huomenna pääsen kai niitä tekemään. Kattelin oikeastaan mitä muut tekivät ja auttelin vähän jos tarvitsi. Yhdelle asiakkaalle föönasin leikkauksen jälkeen. Päivä loppui tuntia aikaisemmin viideltä ja sitten siivottiin pikku kampaamo läpikotaisin. Siistiä paikassa oli ja sieltä löytyi oikeastaan kaikki tarvittavat välineet joten tuntui turhalle raahailla omia tavaroita edestakaisin. Omat sakset näköjään piti olla.

Uusi opettaja puhu taas suht huonoa enkkua. Sain vaihdettua pari sanaa myös sellaisten oppilaiden kanssa joiden kanssa en ole puhunut. Jos sitä puhuu heille niin heidän on vastattava, mutta itse he eivät tule puhumaan jostain syystä. Ehkä se huono kielitaito vaan pelottaa. Selvisi myös, että jotkut oppilaat eivät puhu enkkua sen takia koska eivät ole sitä ikinä opiskelleet. Lukiossa oppii vaan alkeet, mutta muuten ei ollenkaan. Kampaamokoulussa sitä ei opiskella ollenkaan.

Kun asiakkaita ei ollut leikkailtiin  ja harjoiteltiin muiden opiskelijoiden päähän leikkaamista tai vesipermistä. Huomenna on kuulema kiireinen päivä. Taitaa mummot tulla perjantaitansseja varten laittamaan tukkaansa kuosiin. Taisi olla joku 20 rullakampausta yhdelle päivälle. Jos en muuta tällä reissulla opi niin ainakin rullaamaan mummojen tukkaa! :D Huomennakin päivä on sen 9-18. 

Yritin ympäri päivää tutkia käytettäviä tuotteita, joissa  merkkinä käytetään Wellaa. Ainoa vaan että kaikki tekstit oli hollanniksi, ranskaksi, saksaksi ja italiaksi. Pari sanaa saksaa tiedän, mutta taitaa tuotetietäminen jäädä vähemmälle. Taukoja pidettiin taas jokaisen pikkuryhmän olemassaolo aikana. Mulla oli yks 15 minuutin tauko ja yks puolen tunnin tauko, jossa kävin ostamassa lähi ostoskeskuksesta hedelmäsalaattia ja juotavaa. Eilen ostin tästä lähikaupasta vaikka mitä kaikkia keksejä, patukoita, vohveleita, leipiä evääksi. Päätin siis testata näiden paikallisten tapaa syödä tauoilla. Ruoka täällä on halvempaa kun Suomessa. Ostin ison valmissalaatin missä oli vuohenjuustoa, pähkinöitä, babypinaattia, makaroonia, omenaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja, salaatti maksoi 3 euroa. Perus pieni cola pullo maksaa 1,10. Melkein kaikki keksi- ja patukkapaketit maksoivat 1-2 euroa. Valmiit pienet hedelmäsalaatit oli 2-3 euroa.

Työpäivän jälkeen päätin lähteä ajelemaan bussilla. Töistä meni suora bussi kaupunkiin, ja istuin kyydissä yli puoli tuntia vain katsellen maisemia. Tykkään näistä taloista täällä. Asuinalueet on tiuhaan rakennettuja pari kerroksisia rivitaloja joissa kaikkien etupihalla kasvaa pienä puita, kirsikkapuita ja kaikki pensaat on trimmattu neliskanttisiksi. Kaikkialla on tosi siistiä eikä missään ole roskia tai epäsiistiä. Bussiajelulla näin jopa pari kanaalia, joiden näkeminen on jäänyt vähäiselle. Kaupungissa kävin parissa kaupassa ja syömässä. Sitten ajelin bussilla takasin kotiin ja kello olikin melkein puoli yheksän. Kohta sitä pitää taas nukkua. Näin ne päivät menee nopsaa.

Nyt oon kirjotellu oikeestaan joka päivä, mut joka päivä tullu niin paljon uutta tietoa nii oon aatellu et mielummi kirjotan asiat puhtaaks ku unohan. Tapahtuu liikaa asioita pienessä ajassa ja väsyn niin nopeesti iltaan mennessä ja seuraavana päivänä unohtuukin kaikki. Tää vierasta kieltä puhuminen ja uuden oppiminen vie todella voimat. Ei mitään univaikeuksia täällä kyllä ole.

Tänään opin ilmeiden merkityksen. Asiakkaana oli eräs mummo, jonka tukan pesin ja toinen tyttö rullasi hänet. Mummeli istui kuivurissa mun vieressä, kun tein rullakampausta harjotus päälle, näin hänen tuijottavan minua ilmeettömästi melkein kokoajan. Hänen ilme ei värähtänyt mihinkään koko parin tunnin aikana. Kun mummelin tukka oli valmis ja hän nousi, hän sopersi jotakin hollanniksi vaikka tiesin minun puhuvan vain englantia. Ja joku sanoi hänelle, etten ymmärrä. Hänen ainoa huomio minulle oli, että olin jättänyt hiusneulan joilla rullat kiinnitetään, otsaan kiinni. Ja että otsa palaa jos istuu kuivurissa. Kyllä minä sen tiesin, mutta tein sen nukelle ja hänen oli pakko sanoa minulle jotakin negatiivista selkeästi. Mutta se ei ollutkaan asian pointti. Vaan hänen ilmeensä. Jos hän olisi jossakin vaiheessa hymyillyt tai ilme muuttunut en olisi ottanut asiaa pahalla. Joten tajusin kuinka tärkeää on olla ilmeikäs ja hymyillä, oli sitten asiakas tai asiakaspalvelutyössä. Minulle jäi hapan maku vain toisen olemuksesta, joka oli muuta kun ystävällinen. Joten nyt hymyssä suin nukkumaan.

Palailen taas.